keskiviikko 30. elokuuta 2017

John Smith - lupaava kestofestari Keski-Suomessa!

Laitetaanpa vielä yhdet festariarvioinnit näin kesän päätteeksi. Eli kyseessä olisi suhteellisen tuore John Smith festival, joka järjestettiin tänä vuonna toista kertaa Laukaan Peurungassa. Itse olin paikalla kyseisissä meiningeissä ensimmäistä kertaa ja lippu oli lauantaille, jonka valitsin tietysti suosikkiartistini perusteella..

Peurunkahan on tunnettu esimerkiksi kylpylästään ja ulkoilumaastoistaan, alue on mukavan rauhallisella paikalla, joten festarit sopivat sinne hienosti. Itseä myös läheinen sijainti lohdutti, sillä tätä Keski-Suomea ei kovin paljoa ole siunattu raskaamman musiikin tapahtumilla. Ajellessamme festareille päivähän oli tyypillinen tämän kesän sää elikkä pirun sateinen. Vettä tuli kaatamalla ja mikäs muu onkaan yhtä mainio paikka parkkeerata kuin mutainen pelto :D! Sinne auto kuitenkin jäi, paikka maksoi muistaakseni 5 euroa. Vedettyämme sadetakit niskaan, lampsimme kohti aluetta. Tutun mäntymetsän lävitse kohti kylpylää, jonka kulmalla oli sisäänpääsy alueelle. Tarkastus oli omalla kohdallani aika löyhä, eikä pahemmin tavaroita edes tutkittu.

Itse alue oli mukavan ja kodikkaan näköinen, yllätyksellisen pieni tosin. Myyntikojuja oli vain pari, sekä perus kahvi- ja jätskikojua ja niiden lisäksi vain yksi perusruokakoju, josta yötä myöten ruuatkin pääsi loppumaan. Melkeinpä kylpylän aulan kahviossa oli tarjolla parhaimmat mätöt! Alueella oli myös mahdollisuus benji-hyppyyn. Leirintäalue oli myös, joka käsittääkseni oli aika kallis ja sinne pääseminen vaati kahden päivän lippua.

Bändikattaukseltaan festarit olivat kuitenkin mittavat, paikalla oli isoja nimiä. Ainoaa pientä "huijauksen makua" koimme tosin isolla mainostetusta Marco Hietalan keikasta, joka osoittautuikin VIP-keikaksi, johon pääsi vain todella kalliin VIP -lipun ostaneet. Emme olleet ainoita, joiden mielestä keikan VIP-henkisyyttä ei tuotu tarpeeksi esille ennakkoon/lippujen ostohetkellä. Nämä festarit menivät omalta osalta bändien kohdalla aika lailla käyskennellen odotellen viimeistä esiintyjää, jonka takia lippuni olin ostanutkin :)!

Kävimme vilkaisemassa pienen lavan mutaisella edustalla muun muassa Peer Güntia ja Mokomaa, jotka heittivät ihan hyvät keikat. Sateisuus toki vaikutti hieman tunnelmaan ja yleisö tuntui hieman nuokkuvan. Mokomaa tuli seurailtua mukavasti kodikkaan kuusen alta :D



Päälavan bändeistä katsoimme pääasiassa lähinnä Children of Bodomin sekä osittain Sonata Arctican keikat. Bodomista on pakko harmikseni todeta, että keikka oli hyvin vaisu verrattuna aiempiin livevetoihin. Totesin saman hiljattain katsellessani TV:sta jonkun viime vuotisen livetaltioinnin. Yleensä niin energinen Laiho vaikutti jokseenkin poissaolevalta ja yhteishenki ja energisyys uupui. Vaikka keikka oli täynnä legendaa ja hittiputkea, tuntui siltä että tyypit vaan odottivat lavalta poispääsyä.

Keikan päätteeksi oli järjestetty rannalla kuitenkin hieno ilotulitusshow, joka ilahdutti selvästi festarikansaa hämyisessä illassa!

Kello oli jo reippaasti yli puolen yön, mutta itselle illan kohokohta oli vielä edessä. Tämä keikka järjestettiinkin Peurungan kylpylän pimeässä Areena-hallissa ja olin tietysti etunenässä odottelemassa ovien avautumista ja eturiviin pääsyä. En ollut ainoa "kaheli" kuitenkaan. Muutama muukin oli jo eksynyt paikalle hyvissä ajoin. Pikku hiljaa halli alkoi olla tupaten täysi, ja lavalle asteli oma suosikkiyhtyeeni, tunnelmallista death/doomia soittava Swallow the Sun ❤ Tämä jos jokin on kotoisa hetki, sillä olen päässyt nauttimaan heidän keikoistaan useita kymmeniä kertoja enkä totta vie kertaakaan ole kyllästynyt. Suhdettani bändiin voin raottaa joskus myöhemmin, mutta sanottakoon vain, että pieni kyynel vierähti silmännurkasta kun perustajajäsen/kitaristi Juha Raivio ilmestyi pidemmän tauon jälkeen lavalle ja soitti todellakin koko keikan alusta loppuun (tähän liittyy valtava tragedia, jota en tässä lähde juuri nyt sen kummemmin availemaan). Biisejä tuli paljon sekä vanhoja että uudempia, tosin tuoreimmalta triplalevyltä setissä taisi olla vain yksi (edelleenkin ymmärrettävästä syystä). Synat tulivat tällä kertaa nauhalta, ilmeisesti korvaavaa soittajaa Aleksi Munterin tilalle ei edelleenkään ole löydetty. Tunnelma oli kuitenkin kotoisa ja kohdillaan ensinuoteista loppuun asti maalailevan haikealla tunnelmallaan.  Ennen kuin ehdin edes huomata, oli keikka jo harmikseni loppu, ja oli kotiinlähdön aika..








Mutaan juuttuneita autoja oli kuulemma vedelty pellolta pitkin iltaa, mutta yllätykseksemme tähän aikaan yöstä ei siellä enää montaa autoa ollut, ja tarpeeksi nopealla vauhdilla pääsimme hyvin ja jouhevasti mutalöllöjen läpi kotimatkalle. Ynnätäkseni festareita voisin sanoa, että John Smith festivaalit ovat lupaava kultturielämys myös jatkon kannalta, vaikka pieniä puutteita vielä löytyykin. Tämä annettakoon tietysti anteeksi, sillä nämä karkelot ovat vielä lapsenkengissä. Sijainti keskellä Suomea on hyvä, sillä joka puolelta on suhteellisen helppo saapua. Myös isot bändikiinnitykset vetävät varmasti porukkaa paikalle. Ikäraja festareille oli 18, joka teki anniskelun vapaaksi, tosin luultavasti festareilla olisi varmasti enemmän kävijöitä, jos myös nuoremmat pääsisivät nauttimaan suosikkimusiikistaan. Mielenkiinnolla odotan, miten John Smith edistyy jatkossa. Toivottavasti tästä saadaan pysyvä kesäjuhla tänne Suomen sydämeen!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Wintersun jätti sydämeen muistoja Lutakossa ..

Pakkohan se on tännekin vielä hehkuttaa viime lauantaista Wintersunin Forset Seasons -kiertueen Lutakon keikkaa, johon hommasin liput...