(Kuvassa suosikkiartistini Swallow The Sunin levynkansikuva) |
Olen tosiaan hyvin kaikkiruokainen musiikin suhteen ja koitan löytää lähes kaikesta musiikista jotakin positiivista, mutta ylitse muiden on noussut yksi genre, joka vei sydämeni ja on pitänyt sen vallassaan reippaasti yli puolet elämästäni, ja se rakkaussuhde tuskin koskaan loppuukaan (niin kuin moni kuvittelee usein tapahtuvan ;)! ) Kuulee paljon puhuttavan raskaan musiikin olevan vain osa teinivuosien "angstimeininkiä", joka sitten katoaa "aikuisuuden kynnyksellä". Osalla varmasti näin onkin, mutta näin reilu kolmekymppisenä väitteen paikkansapitävyys ainakin omalla kohdalla todistelee asiat aivan päin vastoin. Olen nimenomaan huomannut, kuinka paljon raskas musiikki on auttanut minua monissa tilanteissa elämäni varrella, tehnyt olon eheämmäksi ja paremmaksi, tuonut käsiteltäväksi myös ne vaikeimmatkin tunteet, ajattelemaan asioita syvältä.
Esimerkiksi suru ja viha ovat tunteita, joita kaikki eivät halua itsessään hyväksyä, vaan koittavat sysätä ne jonnekin sivuun. Myös kuolema on aihe, jota monet karttavat. Itse olen löytänyt raskaan musiikin hyväksi kanavaksi näiden asioiden käsittelyyn ja olen oppinut näkemään kuoleman ja surun jopa kauniina asioina (tämä korostuu erityisesti voimakkaina mieltymyksinäni doom-vaikutteiseen metalliin), sekä päästämään irti vihan ja aggression tunteista raskaan musiikin avulla. Nautin raskaan musiikin kuuntelemisesta ja sen eri vivahteista, niin positiivisista kuin melankolisistakin. Raskas musiikki ei ole tehnyt minusta negatiivista jurottajaa tai itsesäälissä vellojaa, vaan päin vastoin tukenut ja korostanut positiivisuuttani ja onnellisuuttani :)! Raskas musiikki tekee oloni kotoisaksi ja tunnen olevani sitä kuunnellessani aidoimmillani! Tervetuloa kanssani matkalle tähän mielenkiintoiseen maailmaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti